Painan suukon lapsen pehmoiselle poskelle. Se on viileä ulkoilmassa olon jälkeen ja siinä on pehmoista nukkaa. Lapsi sanoo hei hei ja vilkuttaa ja hymyilee. Toinen toistaa sisaruksen sanat ja isompi kun on, niin toivottaa kohteliaasti ja huvittavan aikuismaisesti hyvät viikonloput. On ne ihania. Jos jostain olen onnellinen, niin lapsistani. Mikään ei ole niin mukavaa, kuin herätä vapaapäivänä kiirettömään aamuun, loikoilla sängyssä yhdessä ja jutella turhia, hupsuja asioita.

Mutta on myös mukavaa saada omaa aikaa. Pakkaan reppuni reissua varten ja pohdin, miten hassulta tuntuu kun ei tarvitse miettiä saappaita ja kurahousuja, eikä suosikki unileluja, ei eväitä ja viihdykkeitä matkalle, eikä mitään muuta mikä liittyy lasten matkustamiseen.

Nettitreffi-tyypistä ei ole kuulunut mitään. Homma taisi loppua ennenkuin alkoikaan. Huokaisen ja alan meikata työvuoroa varten. Ujutan päähäni piilarit ja maalaan naaman itselleni. Kukaan ei taatusti uskoisi peilistä näkyvän henkilön olevan sama kuin se rutaliisa, jolta kysyttiin paperit salen kassalla pari päivää sitten. Pitäisi kai olla tyytyväinen,  että saa edes meikillä itsestään mukiinmenevän näköisen.

Töissä on sama haiseva tungos kuin ennenkin. Asiakaskunnasta suurimman osan tipaton tammikuu on ratkennut ja oluthanat naksahtelevat tasaiseen tahtiin "kaljaa" huutojen säestyksellä. Kauluspaitaan pukeutunut kaljuuntuva nelikymppinen mies iskee minulle silmää ja hönkäisee haluavansa sekä kaljan, että minut. Hengitys haisee hiivalle ja oluelle. Kainaloissa on tummat hikiläiskät.

Seuraaksi asiakkaakseni osuu viiden promillen  kiinalaisessa kyykkykännissä viipottava sankari, joka tulee tiskille koffin pahvinen sixpäkki päässään, muutama tyhjä tuoppi käsissään ja kertoo olevansa aviomies ainesta, koska on siivonnut pöytiä aivan oma-aloitteisesti. Tyypillä on valtava kaljamaha ja kädessä kotona tikatun näköinen tatuointi jossa lukee "i love fuking". Kirjaimellisesti näin, virheineen päivineen. Siniset silmät tollottavat lasittuneina ja suu hymyilee humalaisen älytöntä hymyä.

Mietin, että onko otsassani joku leima, joka kehoittaa kaikkein kännisimpiä luusereita iskemään minua.

Puran tunteitani työkaverilleni. Hän tuoksuu pyykkiaineelta ja axelta ja nauraa reteästi saaden hymyn takaisin huulilleni.

 

Helena