sunnuntai, 18. tammikuu 2015

Lasten suusta kuulee totuuden

 

Ajan autoa iänikuisen pimeyden ja loskan keskellä ja mietin mielessäni viime kesän suurta rakkauttani. Kun aikaa on kulunut, alan ymmärtää että mitään vakavaa siitä ei olisi voinut tullakkaan.

Kahvitauolla huomasin taukotilan pöydällä olevassa lehdessä artikkelin, joka kertoi naisia hurmaavista auervaaroista. He katoavat jälkiä jättämättä ja murskaavat sydämiä. "Oliko kaikki kuin unta, etenikö kaikki päätä huimaavaa vauhtia, katosiko mies selittämättä mitään?" Luin lehtiartikkelin läpi ja kaadoin kylmenneen kahvini viemäriin.

Minä, joka olen aina pitänyt itseäni varovaisena miesten suhteen päätin antaa kerrankin mennä ja lensin ikkunaa päin kuin hömötintti mutsin pihalla. Ikkunasta heijastuva kaunis maisema olikin vain harhaa ja totuus kova ja kylmä.

Ehkä elämällä on minulle tarjolla vielä jotain parempaa. Ajatukseni harhautuvat Eetuun. Herään horteestani, kun joku tööttää takanani. Törötän vihreissä valoissa tientukkeena ja kanssa-autoilijat kiroilevat takanani. Nolottaa. Ravistaudun hereille ja keskityn ajamiseen.

 

Kotona suihkun jälkeen katselen puolialastonta vartaloani peilistä ja arvostelen sitä. Silmäni näkevät jokaisen muhkun, makkaran, kuopan ja rypyn. Miksen voi arvostaa vartaloani, jolla on jo kolme vuosikymmentä takanaan ja joka on kantanut ja imettänyt kaksi lasta? Miksen osaa etsiä kauneutta sen sijaan, että etsin virheitä? Miksi aina pitää olla laihempi ja kiinteämpi? Miksi media pursuaa pelkkää laihduttamista, ruokavalioita, bikinifitnessiä ja mallityttöä?

Päätän siinä peilin edessä, että olen armollisempi kropalleni tästä lähtien. Hymyilen kokeeksi. Pidän pääni sisällä pienen kehupuheen itselleni.

Myöhemmin samana iltana lapsi katselee sydänkuvioisen kulahtaneen trikoopaidan verhoamaa vatsaani ja kysyy onko minulta tulossa vauva.

Joku raja sentään!

Poljen tunnin crosstrainerissa hampaat irvessä ja kiroan niitä kahta marspatukkaa, jotka söin autossa.

 

Helena

 

sunnuntai, 18. tammikuu 2015

Tammikuussa tuulee

 

Kännykkä piippaa tekstaria kesken luennon. Olen unohtanut pistää puhelimen äänettömälle. Opettaja rykäisee ja katsoo auditorioon hakien syyllistä, mutta jatkaa sitten opetustaan. Edessäni olevan luentovihon reunat on piirusteltu täyteen kukkasia, muistiinpanoja ei juurikaan ole kertynyt.

Huokaisen ja katson talvenkalpeaa taivaankaistaletta ikkunassa. Tunnen oloni levottomaksi ja kärsimättömäksi. Opiskelu maistuu puulta, talvi ja nuoskalumi ärsyttävät. Uppoan kesähaaveisiin opettajan monotonisen äänen muuttuessa surinaksi päässäni. Havahdun kun opiskelijat alkavat nousta, tuolit tömpsähtelevät ylös. Auditorion pöydille jää vain kumin roskia ja muutama tyhjä limupullo.

Käytävässä kaivan kännykän virttyneestä marimekon laukustani ja onnistun pudottamaan samalla yhden pikkuhousunsuojan lattialle. Klassikko. Kiroan mielessäni ja yritän napata kovanonnen rätin lattialta ennekuin joku huomaa. Viesti on yllätys yllätys: Eetulta.

"Moi. Lähekkö kahville joku päivä?"

Ajan koulun jälkeen markettiin ja jumiudun hiusväriosastolle. Katselen valkoista naamaani kapeasta peilistä, jonka pintaan joku on pyyhkinyt huulipunaa. Nappaan rohkeasti tumman hiusvärin koriin ja kiidän kassalle ennenkuin ehdin muuttaa mieleni.

Illalla sohvan kulmassa laitan Eetulle viestiä ja lupaan lähteä kahville.

 

Helena

lauantai, 17. tammikuu 2015

Se yksi kerta

Taivaalta sataa räntää, kuin märkiä räkäisiä nenäliinoja. Kävelen apteekkiin ja haen katseellani työntekijää. Noin viisikymppinen farmaseutti tallustaa eteeni ja hymyilee sarvisankaisten linssien takaa. Nainen muistuttaa hyväntuulista pyöreää omenaa. Tunnen häpeän ja itseinhon tunteen hiukan hellittävän ja vedän henkeä valmistautuen pyytämään tarvittavan tuotteen.

"Mitä saisi olla?"

"Jälkiehkäisyä kiitos"

"ahaa, siis katumuspilleri?"

"Tuskin se katumusta poistaa?"

Farmaseutti repeää nauramaan ja toteaa, ettei kannata surra liikoja tekemiään hölmöilyjä, onpahan jotain muisteltavaa sitten kun olen hänen ikäisensä.

Ostan myös e-pillerit ja päätän aloittaa ne uudelleen.

Pukkarissa  kuorin hormonipommin foliovankilastaan ja huuhdon sen alas kraanavedellä. Annan hiprakkaisen illan muiston valua mielestäni samaa matkaa kun pilleri valuu mahaani. Niin sinisilmäinen en tietenkään voi olla, että luottaisin partnerini taudittomuuden väitöksiin, vaan joudun varaamaan ajan myös terveyskeskukseen. Pukkarin seinässä lukee  sata rakkaustarinaa. Joku sydän joku. Tuijotan teksetejä hetken ja nauran hiljaa ja kyynisesti. Sitten tekisi mieli hiukan itkeä, mutta nostan pään pystyyn ja kerään itseni.

Kävelen räntäsateessa kotiinpäin ja päätän antaa itselleni armoa. Yhdenillan jutut ei ole minua varten.

 

Helena

 

perjantai, 9. tammikuu 2015

Lapsia ja aikuisia

 

Painan suukon lapsen pehmoiselle poskelle. Se on viileä ulkoilmassa olon jälkeen ja siinä on pehmoista nukkaa. Lapsi sanoo hei hei ja vilkuttaa ja hymyilee. Toinen toistaa sisaruksen sanat ja isompi kun on, niin toivottaa kohteliaasti ja huvittavan aikuismaisesti hyvät viikonloput. On ne ihania. Jos jostain olen onnellinen, niin lapsistani. Mikään ei ole niin mukavaa, kuin herätä vapaapäivänä kiirettömään aamuun, loikoilla sängyssä yhdessä ja jutella turhia, hupsuja asioita.

Mutta on myös mukavaa saada omaa aikaa. Pakkaan reppuni reissua varten ja pohdin, miten hassulta tuntuu kun ei tarvitse miettiä saappaita ja kurahousuja, eikä suosikki unileluja, ei eväitä ja viihdykkeitä matkalle, eikä mitään muuta mikä liittyy lasten matkustamiseen.

Nettitreffi-tyypistä ei ole kuulunut mitään. Homma taisi loppua ennenkuin alkoikaan. Huokaisen ja alan meikata työvuoroa varten. Ujutan päähäni piilarit ja maalaan naaman itselleni. Kukaan ei taatusti uskoisi peilistä näkyvän henkilön olevan sama kuin se rutaliisa, jolta kysyttiin paperit salen kassalla pari päivää sitten. Pitäisi kai olla tyytyväinen,  että saa edes meikillä itsestään mukiinmenevän näköisen.

Töissä on sama haiseva tungos kuin ennenkin. Asiakaskunnasta suurimman osan tipaton tammikuu on ratkennut ja oluthanat naksahtelevat tasaiseen tahtiin "kaljaa" huutojen säestyksellä. Kauluspaitaan pukeutunut kaljuuntuva nelikymppinen mies iskee minulle silmää ja hönkäisee haluavansa sekä kaljan, että minut. Hengitys haisee hiivalle ja oluelle. Kainaloissa on tummat hikiläiskät.

Seuraaksi asiakkaakseni osuu viiden promillen  kiinalaisessa kyykkykännissä viipottava sankari, joka tulee tiskille koffin pahvinen sixpäkki päässään, muutama tyhjä tuoppi käsissään ja kertoo olevansa aviomies ainesta, koska on siivonnut pöytiä aivan oma-aloitteisesti. Tyypillä on valtava kaljamaha ja kädessä kotona tikatun näköinen tatuointi jossa lukee "i love fuking". Kirjaimellisesti näin, virheineen päivineen. Siniset silmät tollottavat lasittuneina ja suu hymyilee humalaisen älytöntä hymyä.

Mietin, että onko otsassani joku leima, joka kehoittaa kaikkein kännisimpiä luusereita iskemään minua.

Puran tunteitani työkaverilleni. Hän tuoksuu pyykkiaineelta ja axelta ja nauraa reteästi saaden hymyn takaisin huulilleni.

 

Helena

 

torstai, 8. tammikuu 2015

Mitä loppuviikko tuo tullessaan

 

Ostan saunasiideriä. Täti kysyy onko minulla paperit ja vaikka vastaan juu, hän ei irrota otettaan sixpäkistä ennenkuin olen latonut kaikki ostokset hihnalle ja kaivanut repeämispisteessä olevasta lompakostani ajokorttini. Tiirailtuaan vuosiluvun epäluuloisen näköisenä, hän puhahtaa ja laittaa fizzit hihnalle. Rakennekynnet kalisevat kuin kastanjetit, kun täti mättää vaihtorahat käteeni.

Hississä peilaan itseäni. Naama meikitön, punainen ja kiiltävä. Kaulassa pari finniä. Mustat tuulipuvun housut ja koirankarvainen takki. Muovisankaiset rillit ja ruikunruskea kortsupipo syvälle päähän vedettynä. No joo, näytän ehkä alaikäiseltä, mutta myös siltä kuin olisin viettänyt viimeyön roskalaatikossa. Toivottavasti elämäni prinssi ei kävele vastaan nyt.

Kotona värjään kulmakarvat ja poljen hetken crosstraineria. Tympäisee polkea hiki hatussa ilman että pääsee mihinkään!  treenaamisen jälkeinen ruoka-annos pitää huolen siitä, että kuntoilusta saatu hyöty on menetetty. Itsekurini on säälittävän vähäistä.

Kulmakarvoista tulee hiukan eriparia. Voi hittolainen, mitä jos mulla on treffit viikonloppuna? Tein itse ja säästin.

Huomenna on perjantai. Laittaakohan nettitreffi-tyyppi viestiä... Saakeli, taas ollaan siinä pisteessä, että odottelen jonkun kaksilahkeisen yhteydenottoa.

Koska lauantai on vapaa, päätän hetkellisessä kapinahengessä ilahduttaa toisessa kaupungissa asuvia ystäviäni vierailulla ja kutsun itseni kylään. En halua koko viikonloppua odotella jotain treffejä, jos niitä ei tulekaan.

Ystäväni toivottavat minut tervetulleeksi ja käyn ostamassa junalipun valmiiksi. Jeah, ravintolaan syömään, viiniä, saunomista, olutta ja paikalliseen yöelämään pörisemään. Kukapa tietää, mitä siellä voi tulla vastaan?

 

Helena