Mä katon peiliin. Yksi vuosi on taas mennyt. Vaaka ja peili kertovat karua kieltään. Vuosi meni, ikää ja kiloja tuli. Nyt alkaa laihis. Paitsi tietty ensin pitää tarkistaa kilpirauhas-arvot. Kun väsyttääkin koko ajan. Enhän mä kauheesti ole mässäillyt, enhän? Popparitkin jäi kaappiin kun ostin vahingossa sokerisia enkä suolaisia. Rasvanpolttoa edistävät kapselit ja vatsassa turpoavat kuitukapselit on tilattu. Crosstrainer seisoo nurkassa. Mitä siis odotan?

Jospa sitä vasta huomenna aloittais.

Vuosi 2014 ei tuonut minulle uutta rakkautta. Eron jäljiltä sirpaleiksi särkynyt sydän on nyt laastaroitu, särjetty kerran uudelleen ja taas laastaroitu. Hetken oli sellainen olo, että koskaan en enää halua ketään karvapersettä elämääni pilaamaan. Heitin e-pillerit pois, eihän mulla ole edes seksielämää enää.

Mutta jos nyt kuitenkin vielä yrittäisi?

Nettipalstalla sovitut treffit odottavat sunnuntaina...

En odota siitä mitään. En todellakaan.  Pessimisti ei pety.

No ehkä mä ihan vähän odotan.

 

Helena